torstai, 11. lokakuu 2007

Tärkeää pohdintaa säästä ja lottoasioista

Iltasanomat uutisoi: Kuopiolaismies tarkisti lauantaina lottolappuaan ja löysi yhdestä ruudukosta viisi oikein. Tarkemmin silmäiltyään hän löysi vielä kaksi oikeaa numeroa lisää ja voitti lopulta 240 000 euroa.

Tämä herkullinen tilanne on luonnollisesti tuttu itsellenikin. Muistan kuin eilisen päivän sen, kun puolihuolimattomasti tarkastin lottokuponkini kierroksella 33. "Kappas, näköjään kaksi oikein", ajattelin mielessäni oikeat numerot tsekattuani ja jatkoin asiaa sen kummemmin pohdiskelematta elämääni aivan kuten ennenkin.

Ja sitten perustin tämän blogin, jossa kerron elämästäni kahden oikean lottonumeron jälkeen.

Ilmat ovat viilentyneet huomattavasti. Tänään tuli taivaalta räntää. Aina tähän aikaan vuodesta mieleeni juolahtaa, kuinka helppoa olisikaan lähteä aina talveksi johonkin lämpimään maahan särpimään tropiikillisia juomia ja katselemaan kauniita paikallisia naisia rikkaana länsimaalaisena orjapiiskurina. Sitten ymmärrän, ettei minulla ole varaa...
 
Tänä vuonna tilanne on luonnollisesti toinen. Niin, eihän parilla oikealla lottonumerolla tosiaan mitään voita, mutta uskon olevan vain ajan kysymys, milloin jostakin suuresta kustantamosta soitetaan, ja pyydetään oikeuksia julkaista tämä blogi kirjana vielä joulumarkkinoille. Siinä mielessä voisin periaatteessa jo nyt ruveta tekemään lähtöä ja luottaa siihen, että kaikki sujuu itsestään, koska asioilla on taipumus sujua.

En kuitenkaan usko lähdöstäni tulevan tänäkään vuonna mitään. Kun tämä masentavin räntäkausi on ohi ja talvi kietoo luonnon taas vaaleaan helmaansa, rauhoitun ja alan jälleen nauttia yhtenä ympäristöni osana olemisesta. Talven - kolean ja voimakkaan, oikean talven - tullessa olo on aina samanlainen kuin kotiin palatessa. Kuin jokin kauan vinossa ollut asia olisi suoristettu ja asiat naksahtaneet jälleen normaaleille teloilleen. Kesä on kuin kurittoman murrosikäisen luonnon väkisin itselleen ryöstämä vapaahetki, kevät ja syys taas mitättömiä kasvukipuja. Talvi on muuten mielestäni myös hyvin kaunis sana.

Tuskinpa siis lähden. Ainahan voin nauttia kahdesta oikeasta lottonumerostani Suomessakin - kaltaisilleni kyllä varmasti löytyy viihdettä myös syksyisin. Voin esimerkiksi lukea netistä blogeja kuten muutkin onnen suosimat lottoajat.

Kyllä köyhät kadehtivat.

- 2 oikein -

sunnuntai, 7. lokakuu 2007

Sunnuntaisia kahden oikean lottonumeron jälkeisiä ajatuksia peloista ja ahdistuksesta

Joskus yön tummina hetkinä mieleen juolahtaa, onko elämääni kahden oikean lottonumeron hahmossa tunkeutunut muutos sittenkään aina pelkästään hyvä asia.

Voimakkaimmin nämä ajatukset esiintyvät silloin, kun joku katsoo minun olevan hänelle jotakin velkaa satumaisen onneni vuoksi. Tällainen hetki osui kohdalle eilen päivällä, kun pahoinvoivana ja ahdistuneena aukaisin silmäni uuteen huomeneen ja tartuin vaativasti värisevään Nokia 3310 -puhelimeeni. Radioaaltojen toisessa päässä oli ystäväni, kutsukaamme häntä vaikkapa Makeksi, koska Make on tunnetusti hyvä salanimi ystäville blogiteksteissä.

"Moro, ajattelin vain muistuttaa, että lainasit multa eilen viisikymmentä euroa kun hävitit korttis. Ei mitään kiirettä, olit vaan vähän siinä kunnossa, että ajattelin, että voisi olla hyvä muistuttaa."

Isku osui rintaani kuin ritarin puinen peitsi toiseen, särkyen, haarniskan aukoista läpi tunkeutuen, ikäviä tikkuja kaikkialle jättäen. Joo, tietysti maksoin velkani saman tien, mutta sananvaihtomme jätti sieluuni kitkerän, hyväksikäytöltä kalskahtavan maun. Olisinko lainannut Makelta viittäkymmentä euroa, jos en olisi juuri saanut lotossa kaksi oikein? No, pakko myöntää, aivan takuuvarmasti olisin. Mutta olisiko Make soittanut minulle heti seuraavana päivänä ja vaatinut kohteliaasti hieman kierrellen saataviaan?

Kun katson ulos vuokra-asuntoni ikkunasta, näen usvan peittämiä vanhoja tummanvehreitä kuusia, joissa hyppelehtii kaksi nuorta oravaa pörröhäntänsä viriilisti ylöspäin sojottaen. Mikäli jaksaisin vaihtaa hieman asentoani ja suoristaa selkääni, voisin seurata katseellani kuusten runkoja aina maahan asti, ja näkisin luultavasti vain lehtien, neulasten ja risujen peittämän maankamaran, jota musta mutainen polku vaativasti halkoo.

Koska istun kuitenkin juuri nyt niin mahdottoman mukavasti puolittain maaten tietokonetuolillani, joudun kuvittelemaan, että maahan laskeutuukin parvi likaisenharmaita, höyhenensä huonosti sukineita kyhmyjoutsenia, jotka aggressiivisesti sähisten lähestyvät uhkaavassa muodostelmassa maassa makaavaa pelosta värisevää nuorta miestä.

"Voitte viedä korskeuteni, mutta lottokuponkiani ette saa", parahtaa mies ääni pettäen, mutta silti hullu uhma elkeistään selvästi läpi loistaen. Joutsenet saapuvat miehen luo ja aloittavat täysin samaan aikaan raivokkaan nokkimisen ja siipien lehahtelun, joka saa miehen kirkumaan kivusta luonnottomasti vääntelehtien.

Kun verenhimoiset joutsenet lopulta kokoavat rivinsä, nousevat siivilleen ja lentävät pois, mies makaa maassa likaisena ja verisenä nyyhkyttäen, vasenta nyrkkiään tiukasti kiinni puristaen. Varovasti hän lopulta avaa kouransa ja katso, sillä lepää ainokainen, timantti, kaksi oikeaa numeroa sisältävä kierroksen 33 lottokuponki. Elämä on voittanut.

- 2 oikein -

perjantai, 5. lokakuu 2007

Tavallinen päiväkirjamainen kirjoitus viimeajoilta

Edellisestä kirjoituksestani on hurahtanut jo muutama tovi lähinnä siitä syystä, että olin ensin vapaalla, jolloin minulla ei luonnollisestikaan ole aikaa kirjoittaa blogiin, ja heti vapaan jälkeen aamuvuorossa, jolloin en jaksa edes blogata, ja on vain pakko tehdä töitä.

Aiemmin mainitsemani laivaristeily sujui aika lailla siihen malliin, miten lotossa kaksi oikein saaneen nuoren rasavillin laivaristeilyn voisi hurjimmissa kuvitelmissaan kuvitellakin menevän: Kulutin useita satoja euroja tyhjänpäiväiseen rällästämiseen ja juhlintaan, tarjosin ystävilleni ja vieraille lukuisia juomia, söin ravintolassa kaikkein hintavimpia ruokia ja niin edelleen. Kotiin päästessäni minulla oli mukanani vain pullo viskiä, vajaa kartonki menthol-savukkeita ja kallis pullo viiniä. Aamun herätykseen ja töihinlähtöön oli aikaa seitsemän tuntia.

Kaksi päivää töissä täysin vajaakuntoisena oltuani toteutin jo pidempään päässäni hautuneen suunnitelman parista ylimääräisestä vapaapäivästä ja kävin tänään klo 09.30 terveyskeskuksessa noutamassa itselleni kuumeeseen vedoten kaksi päivää sairaslomaa. Niin, minä voin tehdä siten ilman minkäänlaisia omantunnontuskia. Jos hetken aikaa pohdinkin tehneeni väärin, ravistan nämä ajatukset päästäni nopeasti miettimällä mitä mahdollisuuksia kaksi ylimääräistä vapaata eteeni avaa.

Esimerkiksi terveyskeskuksesta pois lähtiessäni mieleni oli kevyt kuin syöttöporsaalla, jonka omistajat ovat vegaaneja. Sytytin savukkeen, saapastelin Lippupalveluun ostamaan lipun CMX:n tämäniltaiselle keikalle ja kävin vielä ennen kotimatkaa hakemassa itselleni Subwaysta aamiaista.

Olen pahoillani, tavalliset ihmiset, mutta näin kaksi oikein lotossa saaneet elävät. En voi sanoa itse valinneeni tätä tietä, mutta olen tyytyväinen kulkiessani sitä. Jos tämä ei olisi sattunut minun kohdalleni ja lukisin jonkun muun blogia aiheesta, olisin varmasti itsekin kateellinen... Mutta toisaalta toisen onni ei ole toiselta pois. Paitsi näissä tapauksissa, kun panen työnantajani maksamaan olemattomista sairaslomistani. Silloin se kyllä on ihan suoraan työnantajaltani pois. No jaa, onneksi minulla on edelleen tämä lottokuponki, johon voin nojata, jos jotakin tapahtuu.

- 2 oikein -

perjantai, 28. syyskuu 2007

Kateellisten pilkasta

Nimimerkki Riika kommentoi:

Melko outo blogin aihe. Ikäänkuin kateellisen kyynikon versio 7 oikein -blogista. Missä on kirjoittajan empaattisuus oma elämänsisältö?

Täytyy kai teidän kyynikoidenkin jostain ilonne repiä. 7 oikein -kirjoittaja on varmaan niin kiireinen, ettei niin usein ehdi kirjoittamaan. Ja monesti suuret muutokset ovat ajoittain niin hämmentäviä, etteivät aina taivu sanoiksi. (Oletuksia toki vain, en häntä henkkoht. tunne)

Mutta jos 2 oikein -kirjoittaja blogistaan saa iloa, niin mitäpä asia minulle kuuluu.

So long!

So long, Riika!

Pohdiskelinkin hieman, koska näitä kateellisten ihmisten kommentteja alkaa pirskahdella blogiini. On selvää, että kun lotosta naksahtaa kaksi oikein, jotkut ihmiset tuntevat onnenpotkun osuneen väärään takamukseen ja haluavat pilata toisten ilon syyttelemällä kateelliseksi kyynikoksi, jolla ei ole epäempaattisessa elämässään lainkaan sisältöä.

Riikan väitteet kirjoittamista häiritsevästä kiireestä ja hämmennyksestä tunnen liiankin hyvin. Kahden oikean lottonumeron saamisen jälkeen olen - kuten tässäkin blogissa olen kyllä yrittänyt kertoa - ollut hyvin typertynyt ja hämmentynyt kaiken aikaa. Asiaa ei tahdo uskoa todeksi, mutta toisaalta sen uskominen valheeksi olisi liian kivuliasta ja saisi mielen hyppäämään jyrkänteeltä pimeyteen, josta ei ole paluuta.

Jopa kateellisten ihmisten pitäisi minusta ymmärtää, ettei toisen elämästä kertovaan blogiin voi tulla kyselemään: "Missä on kirjoittajan empaattisuus oma elämänsisältö?" Ei vain voi. Siis rouvan tähden, tämähän on minun henkilökohtaisesta elämästäni kertova salainen päiväkirja, joka vain sattuu olemaan internetistä kaiken kansan nähtävillä ja kommentoitavissa. En keksi, miten se, että kirjoittaa julkisesti ja pyytää ihmisiä kommentoimaan, voisi oikeuttaa ihmiset kommentoimaan kyseisessä päiväkirjassa esitettyjä asioita negatiiviseen sävyyn.

Enhän minäkään tule Riikan R e u n a l l a kaunis on maailma -blogiin (todella... upea nimi!) parjaamaan Riikan sivupalkissaan esittämiä asioita, kuten: "Blogi käsittelee enimmäkseen sisäistä maailmaani. Kirjoitan terapiastani ja sen herättämistä tunteista, mutta myös uskostani Korkeampiin voimiin ja johdatuksesta, jota olen saanut osakseni. Vuosien varrella olen kliseisesti sanottuna löytänyt naiseuteni, josta tulen myös kirjoittamaan jos vain voimia riittää. Mielestäni on olemassa naisille ominainen alkuvoima, joka valitettavan usein yritetään tässä yhteiskunnassa tukahduttaa." Aika... Diippiä settiä, kuten me epäempaattiset kyynikot tapaamme sanoa. No, mitäpä sitä kommentoimaan - minä en ole kateellinen, toisten ilon tukahduttaa haluava henkilö.

Jos kuitenkin pikkuisen komment... Ei, minun ei tarvitse. Sitä paitsi kykenen olemaan empaattinenkin.

7 oikein -blogin kirjoittajahan kirjoitti - silloin kun ei ollut vielä poistanut blogistaan kaikkia tekstejä - että oli ostanut itselleen lottovoittorahoillaan kallista lankaa. Hänen miehensä oli ostanut muistaakseni kalastusvälineitä sekä varrellisen marjanpoimintakoneen.

Mikäli tämä tekee kirjoittajasta empaattisen... Hitto, antaa mennä:

Kaksi oikein lotosta saatuani ostin lankaa, kalastusvälineitä, varrellisen marjanpoimintakoneen sekä kissanpennun. Beat this, Michael Jackson!

- 2 oikein -

tiistai, 25. syyskuu 2007

Olen levoton ja voipunut

Piehtaroin vain valveilla sängyssäni enkä kykene nukkumaan. Mieleen hiipii kaikenlaisia typeriä ajatuksia, kuten esimerkiksi Arno Kotron uuden mieskirjan kansista rakennettu pieni talo jossa asuu oikeasti öisin eloon herääviä nukkeja, ja sitten se, että... Kroisos Pennonen soikoon, mitä jos en olekaan saanut lotossa kaksi oikein?

Mitä jos olen katsonut kierroksen 33 lottonumerot väärin, ja kaksi ensimmäistä numeroa eivät olekaan 1 ja 8? Ehkä olen erehtynyt numeroista ja elänyt tässä suloisessa valheessa monta viikkoa... Ei, tarkastin numerot juuri tänään. Ja sitä edellisenä päivänä. Ja sitä edellisenä... Joka päivä aina kierroksen 33 tulosten julkistamisen jälkeen. Koska olen neuroottinen. Neuroottinen ja hullu.

Kierroksen 33 oikeat lottonumerot olivat 1, 8, 9, 15, 22, 26, 31 sekä lisänumerot - eli uusavuttomien torspojen numerot, kuten me ilman lisänumeroitakin pärjäävät niitä kutsumme - 4, 14 ja 21. Minun tositteessani esiintyy ensimmäisinä numerot 1 ja 8, joten... Woohoo! Olen saanut lotossa kaksi oikein! Kuinka en ole ennen huomann... Ai niin, minähän olen tehnyt sen jo monta viikkoa ja perustin sitä varten bloginkin. Anteeksi, ajatus harhailee niin kovin kun en pysty lähes lottovoittoni takia nukkumaan öisin kunnolla.

Saatan nukkua hyvin tunninkin, kunnes herään omaan kirkaisuuni (tai joskus harvoin vihellykseeni) ja kuvittelen joko hukanneeni lottotositteeni tai syöneeni sen. Niin, syöneeni. Tell me about weird dreams. Silloin on pakko nousta sängystä ja juosta kassakaapille katsomaan onko lottotosite todella siellä. Ja siellähän se luonnollisesti aina on... Sillä mikään ei läpäise uutta kassakaappiani. Ostin sen ihan kaksi oikein -lottoläpyskääni varten. Joo, maksoi se aika monta tonnia, mutta koskaan ei voi olla liian varma.

Tietysti voisin itsekin ahtautua kassakaappiini, jolloin olisin aina lottokuponkini seuras... Ei, tämä on sairas ajatus! Katoa minusta, Piru!

Toivottavasti ajatusteni ylös kirjaaminen rauhoitti minua sen verran, että saisin loppuyönä nukuttua. Varmasti lähes kaikki kaksi oikein lotossa saaneet painiskelevat samojen asioiden kanssa kuin minä. Haluavat mennä kassakaappiin ja sen sellaista. Yritän rauhoitella sillä itseäni. Ehkä käyn vielä parvekkeella, ristin käteni ja kuiskaan kuutamoa katsellen: "Kaikki lotossa kaksi oikein saaneet, muistakaa, ettette ole yksin." Hyvää yötä, rakkaat lukijani.

Post Scriptum: Kommentaattori linkitti blogiini ja ansaitsi täten itselleen paikan sivupalkkini linkkilistassa. Myös nuori ja viaton Pää auki oli linkittänyt tähän blogiin lastussaan, ja vaikka tuo lista on pääasiassa niille jotka myös linkittävät minuun sivupalkissaan, menköön nyt tämän kerran... Olen hövelillä päällä. Olenhan melkein äskettäin lähes voittanut lotossa.

- 2 oikein -